Siirtolapuutarhamökkien hinnat pääkaupunkiseudulla

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä millaisia hintoja ensi kesänä mökeistä pyydetään. Kaiken järjen mukaan tällaisessa taloustilanteessa pitäisi olla ostajan markkinat, mutta nämä ostopäätökset eivät välttämättä ole järjen vaan tunteen asioita.

Näitä ajatuksia tuli mieleeni kun sain käsiini ilmeisesti alkuvuonna julkaistun aikakauslehden, jossa laajasti selostettiin Vantaan Kesäheinässä sijaitsevan mökin remonttia. Alue on minulle tuttu, sillä omistin siellä mökin vuodesta 2003 vuoteen 2010. Tänä aikana mökkien hinnat nousivat melkein 50%. Huippuvuosi lienee ollut 2011, jolloin Kesäheinän hintapyynnöt kieppuivat viiden-kuudenkymmenen tonnin tietämissä ja Helsingin mökeistä pyydettiin jopa satatuhatta euroa. Tämä siitä huolimatta, että Helsingin mökit ovat pääsääntöisesti vuokramaalla, Kesäheinässä tontit ovat sentään siirtolapuutarhayhdistyksen omistamia.

Kyseinen remontoija oli sijoittanut remonttiin yli 30.000 euroa. Lisätietona mainittiin, että hän asui
itse toisessa kunnassa ja mökkimatkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä suuntaansa. Kun Kesäheinän mökkien hintapyynnöt kesällä 2014 olivat laskeneet reippaasti alle viidenkymmenen
tonnin on vaikea kuvitella, että sijoitus rahallisesti olisi kannattava pitkään aikaan. Tunnepuoli on sitten asia erikseen, mutta pahoin pelkään että tuo pitkä mökkimatka jossain vaiheessa alkaa nyppiä.
Itselläni ei ollut Kesäheinään matkaa kuin alle parikymmentä kilometriä, mutta sekin alkoi vuosien mittaan tuntua liian pitkältä.

Nykyistä siirtolapuutarhamökkiäni hain muutaman vuoden ajan ja vahingosta viisastuneena halusin
mökin seuraavilla ominaisuuksilla:
- lyhyen matkan päässä kodistani (autolla, pyörällä, julkisilla, kävellen)
- iso suojaisa tontti
- ei aivan purkukuntoinen mökki
- hyvät viljelykset (omepuut, marjapensaat)
- edullinen hinta

Kohtalaisen hyvin lopulta onnistuin, vaikka vaikealta näytti. Vielä kesällä 2012 pyydettiin nykyisellä alueellani eräästä melko mielenkiintoisesta mökistä 95.000 euroa ja kuuleman mukaan se myytiin
85.000 eurolla. Mökki ei ollut uusi vaan kohtalaisen toimivaksi kunnostettu ja tontti oli hyvä reunatontti, Nykyinen tonttini on 400 neliötä ja mökki on sijoitettu aivan tontin takaosaan, jolloin
viljely- ja oleskelutilaa jää runsaasti. Kesäheinässä tonttini oli 300 neliötä ja mökki keskellä tonttia,
mikä teki tilan ahtaanoloiseksi.

Alueellamme on myös melko uusia muutama vuosi sitten rakennettuja mökkejä. Vieläkään niiden
viljelykset ja puusto eivät ole kasvaneet "tarpeeksi" ainakaan omaa rauhaa arvostavalle asujalle. Näitä uusia mökkejä on muutamia turhaan yritetty kaupata reilusti yli sadan tonnin hinnoilla myöhemmin.
Totta kai rakennuskustannukset maksavat. Muutama tontti on otettu yhdistyksen haltuun ja myyty
noin 35-40 tuhannen hintaan. Erästä tällaista tonttia sitten rakennettiin ja kunnostettiin koko viime
kesä usean miehen voimin. Voi vaan arvata, että kyllä sillekin hintaa tulee.

Aika paljon on myös mökkejä, joita omistajat eivät halua myydä vaikka hoito alkaa käydä raskaaksi.
Usein tällainen tontti on saatu pilkkahintaan lahjoituksena tai perintönä sukulaiselta eikä 30% myyntivoittovero houkuttele, suomalainen kun ei tunnetusti rakasta veroja. Onneksi verottaja teki
muutama vuosi sitten ostajien kannalta positiivisen päätöksen. Nykyään ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa kuin mökin osalta jos mökki on vuokramaalla kuten Helsingissä useimmiten on laita. Toinen asia on sitten, että pankit eivät kelpuuta siirtolapuutarhamökkiä lainan vakuudeksi mikä
varmasti karsii potentiaalisten ostajien määrää.

Wilman kesä 2014

Nyt kun mökki on pantu talvikuntoon on aika muistella viime kesää. Wilma nautti uudesta reviiristään, vaikka ei täysin vapaana saanutkaan olla. Vaikka palstan ympärille saatiin aita, se ei Wilman menemisiä suurestikaan haitannut. Aina löytyi jostain se pieni rako, josta saattoi livahtaa naapurin puolelle tai laajemmille tutkimusretkille. Jos ei muuta niin emännän sai hermostumaan kaivautumalla mökin alle tai piiloutumalla pensaiden taakse. Lopulta parhaaksi ratkaisuksi - silloin kun ei voinut täysin omistautua koiran vahtimiselle - osoittautui todella pitkä remmi, jolla pystyi liikkumaan melkein koko tontin alueella. Aina välillä tosin jäätiin kiinni jonkin esteen taakse, mutta kyllä joku riensi apuun kun äänensä korotti.

Syyshommia

Haravointia, viimeisten omenien korjausta, luukkuja ikkunoihin. Vähän haikeaa tämä talven tulo.
Yli viisi kuukautta pitää odottaa, että saa taas innostua puutarhahommista. Syksyn värit ovat
kyllä kauniita, pensasmustikat ovat oikein edukseen.

Syksyn tuntua

Kesäkausi on lopuillaan, ilmeisesti viimeiset kauniit lämpimät päivät menossa. Enää ei ole
paljoa kukkiakaan ja ainoastaan talviomenat ovat

enää puussa.

Siirtolapuutarhan portit sulkeutuvat yleisöltä 30.9 ja avataan taas ensi keväänä 1.5. Tontinomistajat
pääsevät tietysti avaimillaan sisään ympäri vuoden. Aion kyllä käydä palstalla viikoittain läpi
talven, lähellä kun asun. Viikonvaihteessa on kuitenkin siirtolapuutarhassa syystalkoot ja niihin
on tarkoitus osallistua.

Pian on aika istuttaa kevään tulppaanit daalioilta vapautuviin penkkeihin.
Wilmakin on haikea kun toinen koti sulkeutuu talveksi.

Omenaruljanssi

Omenia tulee nyt valtavasti, mutta laadussa ei ole kehumista. Palstalla on kolme omenapuuta ja nyt
tulee satoa oikeastaan vasta valkeasta kuulaasta. Syys- ja talviomenat eivät onneksi vielä ole
valmistuneet.

Ehkä noin kolmasosa omenista on muumiotautisia, jotka menevät suoraan jätelavalle. Suuri määrä johtuu todennäköisesti siitä, että parina edellisenä vuonna satoa ei ole lainkaan korjattu, vaan omenat ovat saaneet pudota puusta ja mädätä maahan. Lisäksi melkein kaikki omenat ovat enemmän tai
vähemmän rupisia tämänkesäisen omenankehrääjäkoiepidemian takia. Onneksi niitä voi sentään
suurinta osaa käyttää kun kuorii rupiset osat pois. Olen tehnyt melkein päivittäin mehua ja sosetta
pakastimeen.

Nyt kun kesä on ohi tuntuu haikealta. Tämä on ollut hieno kesä ja mökin hankinta oli todella
hyvä päätös. Muistan kuinka viime vuona tähän aikaan keräsin puistoista pihlajan- ja ruusunmarjoja
kun ei muutakaan säilöttävää ollut. Ruusunmarjat olivat kyllä hyviä, mutta mahdottoman työläitä kun ne olivat aivan täynnä pieniä siemeniä, jotka piti poistaa. Pihlajanmarjoista sain sen sijaan jonkinlaisen ruokamyrkytyksen. Ilmeisesti linnut olivat olleet samalla apajalla enkä ollut tarpeeksi
tarkka niitä puhdistaessani.

Lipstikkaa, ruohosipulia ja piparjuurta

Näin tuoreena viljelyspalstalaisena olen saanut tutustua ihan uusiin viljelyskasveihin joita palstan entiset
isännät ovat joskus istuttaneet.

Eräs mielenkiintoisimmista on lipstikka, korkea vähän koiranputkea muistuttava maustekasvi, jonka lehdet
tuoksuvat ihan lihaliemeltä. Siihen tätä kasvia usein käytetäänkin. Luin jostain ohjeen, jossa kerätään lipstikan varsia ja lehtiä ja hienonnetaan ne yleiskoneessa yhdessä ruohosipulin kanssa. Saatu yrttiseos kuivataan sitten joko uunissa miedolla lämmöllä tai esimerkiksi jääkaapin päällä. Nyt minulla on satsi jääkaapin päällä kuivumassa, saa nähdä mitä syntyy. Ainakin tuoksu on hieno.

Myös inkivääriä löytyi palstan kulmalta. Siinä on korkeat sileät lehdet ja pitkät valkoiset juuret. Tätä juurta
käytetään kuulemma lihan mausteena, se on hyvin voimakas ja pieni määrä raastetta riittää. Täytyypä kokeilla.

Omenasato on valmistumassa, aika rupista se on päällisin puolin, mutta maku ei ole hassumpi (valkea kuulas) kun rumat osat kuorii pois. Olen tehnyt pudokkaista mehua ja sosetta ilman sokeria ihan pikakäyttöön ja hyvältä on maistunut. Mehun sekoitan esimerkiksi appelsiinitäysmehuun tai kivennäisveteen ja sosetta
käytän aamupalan osana. Olen myös käyttänyt parhaita pudokkaita salaatissa.

Hellekausi on nyt ohi ja sadekausi tuntuu alkaneen. Kun sateessa tulee parin tunnin tauko täytyy rynnätä hommiin. Olen aika paljon siirtänyt kasveja paikasta toiseen ja vadelmapensasrivistössä on paljon työtä kun tänä kesänä marjoneet oksat täytyy poistaa ja silputa hakkeeksi uusien oksien juurille.

Satonäkymiä

Elokuu on sadonkorjuun aikaa. Näin ensimmäisen mökkikesän päätteeksi on mielenkiintoista nähdä mitä on
syntynyt ja samalla huomaan jo miettiväni ensi kesää ja mitä pitäisi ehkä tehdä toisin ja missä on onnistunut.

Marjasato on aika lailla erilainen kuin odotin. Vantaan mökilläni mustaherukka oli se kaikkein varmasatoisin
marja, täällä ei satoa yhdestä ainoasta tosin isosta pensaasta juuri ole tulossa. Ilmeisesti pensas on vanha ja
sitä ei ole hoidettu, vanhoja oksia ei ole poistettu ja tuskin sitä on lannoitettukaan. Myös punaherukkapensas
on aika pieni- ja harvamarjainen. Vadelmapensaat sensijaan ovat antaneet satoa jo kolmatta viikkoa
peräkkäin, olemme herkutelleet vadelmilla melkein päivittäin. Myös valkoherukka  - uusi tuttavuus minulle -
on tuottanut miellyttävän yllätyksen. Marjoja on tullut ihan kohtalaisesti ja ne ovat miellyttävän makuisia,
ei niin kirpeitä kuin punaherukan marjat.

Omenasato on kysymysmerkki sillä puita ovat riivanneet monenlaiset ötökät, omenankehrääjäkoi etupäässä,
lisäksi melkein kaikissa pudokkaissa on pientä rupea. Ainakin valkea kuulas näyttää vahingoittuneelta, saa
sitten nähdä tuleeko kahdesta muusta puusta - syys ja talviomenapuu - paremmin satoa.

Perunoita olen jo vähän nostanut vaikka en eivät kukkineetkaan ja hyvältä näyttävät. Sipulisato oli myös
hyvä ja raparperit antoivat mahtavasti satoa. Ruohosipulia ja lipstikkaa tulee ihan mukavasti. Yllättäen
huomasin, että lanttuakin tulee - olen ilmeisesti laittanut keväällä jonkin vanhan siemenpussin sisällön
maahan. Porkkanaa istutin, mutta mitään ei tapahtunut.

Olemme Wilman kanssa viihtyneet mökillä usein melkein koko päivän, välillä vain löhöillään ja katsellaan
pilviä. Kuumaa on ollut, mutta aina välillä olemme ottaneet kylmän suihkun. Kyllä kesä on ihanaa aikaa.

Helteisiä päiviä

Heinäkuu on ollut sen verran kuuma, ettei puhtia ole paljon riittänyt edes puutarhatöihin saati sitten kirjoittamiseen. Olen pikku hiljaa pienentänyt sireenien leikkuujätettä hakkeeksi ja tontilta pois vietäväksi risukasaksi, mutta siihen työnteko on melkein jäänytkin.

Suihkussa nurmikolla on tullut käytyä monta kertaa päivässä. Ilman suihkumahdollisuutta tontilla olisi näillä helteillä ollut tukala olla. Wilmakin on innolla osallistunut suihkutuokioihin. Lenkille sitä ei ole juuri saanut ja sille onkin kerääntynyt uhkaavasti lisää painoa kiitos kaiken grillaamisen jota olemme harrastaneet. Nyt on edessä laihdutuskuuri, sillä pian on edessä eläinlääkärikäynti.

Tontilla ovat perennat kukkineet vuorotellen. Nyt ovat vuorossa vaaleanpunakukkainen malva ja keltainen kultapiisku, keltaisena merenä kukkinut tarha-alpi alkaa vähitellen hiipua. Ensimmäiset istuttamani daaliat ovat avanneet kukkansa ja innolla odotan, millaisia kukkia näistä sika säkissä ostamistani juurakoista on nousemassa. Aion nostaa ne syksyllä ylös ja viedä kellariin, tilalle penkkiin voi istuttaa esimerkiksi tulppaaneja, jotka ehtivät keväällä kukkia ennen kuin istutan daaliat takaisin kesäkuussa.

Vadelmia on tullut mukavasti jo parin viikon ajan ja vasta nyt alkaa sato hiipua. Viinimarjoja en ole vielä poiminut. Omenasadosta olen vähän huolissani, sillä ainakin valkeassa kuulassa näkyy merkkejä omenaruvesta. Se ei sinänsä estä omenia käyttämästä esimerkiksi mehuksi, mutta herkutteluun eivät rupiset omenat oikein sovellu. Vaiva johtuu ilmeisesti siitä, että edelliset omistajat ovat jättäneet omenat ja maahan pudonneet lehdet korjaamatta syksyllä.

Helteistä heinäkuuta

Tarkastajien käynti tuotti sen verran hommia, etten ole risusavotalta juuri muuta ehtinyt tehdäkään. Omenapuun lisäksi piti typistää toista metriä sireenipensasmajaa ja se olikin iso homma joka vieläkin jatkuu.
Paitsi että leikkaaminen on työlästä on kaikki leikatut oksat raivattava tontilta - lehdet kompostiin, ohuet oksat hakkeeksi ja paksummat pilkottava ja kuljetettava pois tontilta. Sireeniparka on nyt kovin kynityn
näköinen.

Marjat ovat kypsymässä: vattuja tulee joka päivä uusia. Viinimarjat antavat vielä vähän odottaa itseään,
ehkä ensi viikolla ovat poimittavissa.

Uusia perennoja on puhjennut kukkaan. Tämä vaalean lilan/malvan värinen korkea pensas taitaa olla
malva? Tarha-alpi kukkii komeasti, se on varsin näyttävä ja kiitollinen perenna.