Helteisiä päiviä

Heinäkuu on ollut sen verran kuuma, ettei puhtia ole paljon riittänyt edes puutarhatöihin saati sitten kirjoittamiseen. Olen pikku hiljaa pienentänyt sireenien leikkuujätettä hakkeeksi ja tontilta pois vietäväksi risukasaksi, mutta siihen työnteko on melkein jäänytkin.

Suihkussa nurmikolla on tullut käytyä monta kertaa päivässä. Ilman suihkumahdollisuutta tontilla olisi näillä helteillä ollut tukala olla. Wilmakin on innolla osallistunut suihkutuokioihin. Lenkille sitä ei ole juuri saanut ja sille onkin kerääntynyt uhkaavasti lisää painoa kiitos kaiken grillaamisen jota olemme harrastaneet. Nyt on edessä laihdutuskuuri, sillä pian on edessä eläinlääkärikäynti.

Tontilla ovat perennat kukkineet vuorotellen. Nyt ovat vuorossa vaaleanpunakukkainen malva ja keltainen kultapiisku, keltaisena merenä kukkinut tarha-alpi alkaa vähitellen hiipua. Ensimmäiset istuttamani daaliat ovat avanneet kukkansa ja innolla odotan, millaisia kukkia näistä sika säkissä ostamistani juurakoista on nousemassa. Aion nostaa ne syksyllä ylös ja viedä kellariin, tilalle penkkiin voi istuttaa esimerkiksi tulppaaneja, jotka ehtivät keväällä kukkia ennen kuin istutan daaliat takaisin kesäkuussa.

Vadelmia on tullut mukavasti jo parin viikon ajan ja vasta nyt alkaa sato hiipua. Viinimarjoja en ole vielä poiminut. Omenasadosta olen vähän huolissani, sillä ainakin valkeassa kuulassa näkyy merkkejä omenaruvesta. Se ei sinänsä estä omenia käyttämästä esimerkiksi mehuksi, mutta herkutteluun eivät rupiset omenat oikein sovellu. Vaiva johtuu ilmeisesti siitä, että edelliset omistajat ovat jättäneet omenat ja maahan pudonneet lehdet korjaamatta syksyllä.

Helteistä heinäkuuta

Tarkastajien käynti tuotti sen verran hommia, etten ole risusavotalta juuri muuta ehtinyt tehdäkään. Omenapuun lisäksi piti typistää toista metriä sireenipensasmajaa ja se olikin iso homma joka vieläkin jatkuu.
Paitsi että leikkaaminen on työlästä on kaikki leikatut oksat raivattava tontilta - lehdet kompostiin, ohuet oksat hakkeeksi ja paksummat pilkottava ja kuljetettava pois tontilta. Sireeniparka on nyt kovin kynityn
näköinen.

Marjat ovat kypsymässä: vattuja tulee joka päivä uusia. Viinimarjat antavat vielä vähän odottaa itseään,
ehkä ensi viikolla ovat poimittavissa.

Uusia perennoja on puhjennut kukkaan. Tämä vaalean lilan/malvan värinen korkea pensas taitaa olla
malva? Tarha-alpi kukkii komeasti, se on varsin näyttävä ja kiitollinen perenna.

140 senttiä ja risat

Hyvä, että tuli 2. päivä vähän leikattua nurmikkoa ja siistittyä reuna-alueita, sillä 3. päivä tontilla olivat
käyneet yhdistyksen tarkastajat. Sain huomautuksen liian korkeasta pensasaidasta ja korkeasta puusta.
Pensasaita saa olla korkeintaan tuon 140 senttiä korkea, mutta ilmeisesti silmämäärällä mittaamani
korkeus meni vähän yli  sallitun rajan. Nyt on sitten leikattu lisää aitaa ja tänään kiipeilimme
omenapuussa leikkaamassa noita korkeimpia oksia, vaikka aika ei ole otollinen omenapuun leikkaukselle
 kun sato on jo kypsymässä. Taitaa olla tuollainen viisi metriä korkein sallittu puun korkeus ja puut
saavat olla vain hedelmäpuita, luonnonpuut ovat kiellettyjä.

Nämä ovat niitä siirtolapuutarhan huonoja puolia, jotka vaan on kestettävä jos mielii mukana olla. Jos sinulla on oma tontti metsän keskellä jossain hevon kuusessa ei kukaan tule  kertomaan millainen aitasi
pitää olla ja millaisia ja miten korkeita puita saat tontillasi kasvattaa. Mitalilla on puolensa.

Puutarhahommia sateessa

Kesäkuun alun jälkeen täällä etelärannikolla ei varmaan ole ollut montaakaan sateetonta päivää. Viimeistään
iltapäivällä on tullut kuuro niskaan ja yhteen menoonkin on satanut päiväkausia. Kun aurinko sattumoisin on tullut esiin on täytynyt nopeasti rynnätä ulos tekemään mitä pystyy. Kovin paljon puutarhahommia ei sateisina päivinä kyllä pysty tekemään, sillä märkä maa tekee työt hankaliksi.

Tänään tultiin mökille puolen päivän jälkeen ja heti piti rynnätä trimmerin ja ruohonleikkurin kimppuun, sillä taivaalla näkyi jo uhkaavia pilviä. Saatiin ne hommat tehtyä ja sitten jo taas satoikin. Onneksi kuurojen välissä paistoi sentään vähän aurinkokin.

Aamulla käytiin Wilman kanssa kaupungissa ostamassa mökille vedenkeitin Clas Ohlsonilta. Väri ja hinta (10 euroa) sopivat oikein hyvin mökkiläisen kukkarolle. Wilmalla oli jännittävä metroreissu, tavattiin muita koiria ja pari lasta joilla oli aivan ihana nalle kainalossa. Semmoinen olisi ollut kiva napata jos emäntä olisi ollut
vähän ymmärtäväisempi.

Puutarhassa ovat kukat vaihtumassa. Sireenit ja juhannusruusu ovat jo ylikukkineet ja pionitkin ovat lopettelemassa kukintaansa. Tilalle on tullut isoja sinikelloja muistuttavia perennoja, joiden nimeä on tiedä.
Myös keltainen tarha-alpi on aloittelemassa kukintaansa.

Marjoista punaherukat jo vähän punertavat ja mustaherukatkin näyttävät melko hyviltä vaikka vielä värittömiltä. Myös valkoherukkaa on tulossa, se onkin minulle ihan uusi tuttavuus. Vadelmista olen vähän huolissani, ulommaisissa pensaissa näkyi joitain paleltumilta näyttäviä vaurioita lehdissä. Sipuleissa ja perunoissa on jo korkeat varret, mutta perunat eivät vielä kuki.

Kuvista näkyy, että Wilma rakastaa reviirin tutkimis

ta.