Edistystä

Kuukauden päivät on nyt aherrettu tontilla 3-4 tuntia päivittäin ja vähitellen alkaa jotain tulostakin näkyä. Aita on nyt pystytetty, saa sitten käytännössä nähdä miten se toimii. Tänään kun päästin Wilman pitkästä aikaa kokonaan vapaaksi se löysi aidastani heti pienen aukon, josta se livahti naapurin puolelle. No se reikä on nyt tukittu, mutta uusia voi ilmetä.

Skillat kukkivat sinisenä ja raparperit kasvavat kohisten, ensi viikolla pääsee jo varmaan ensimmäisiä maistelemaan. Tontille saatiin jo vesikin ja olen päässyt kastelemaan pensaita ja perennoja. Yli viikkoon ei täällä etelässä ole satanut, joten se on ollut tarpeen.

Kompostivessan salatkin saatiin selvitettyä ainakin jotenkuten, joten huusiakin on päässyt käyttämään. Ilmeisesti kysymykessä on Biolanin erotteleva kompostivessa jotain vanhempaa mallia, koska en löytänyt netistä ihan vastaavaa. Joka tapauksessa sekä kiinteät jätökset että nestesäiliö on nyt tyhjennetty kompostiin. Tavara oli melkein multaa eikä nestekään juuri haiskahtanut, joten ilmeisesti edellisestä tyhjennyksestä oli aikaa, säiliöt olivat ihan täynnä. Sain myös koottua lahjaksi saadun lehtikompostorin, joka tosin on melko hutera ja ostettua K-raudasta uuden rautalankaisen lehtikompostorikehikon ja siihen sisäpressun, vaikuttaa hyvältä ratkaisulta.

Myös alueen roskikset avattiin ja olen vähitellen päässyt melkein kaikesta roskasta eroon vielä kun huomenna käyn viemässä metalliromut YTV:n autolle keräykseen.

Tytär on maalannut ikkunat ja pikkumökin melkein kokonaan.

Ensi viikolla täytyy keskittyä viljelypuolen hommiin.

Kevättöitä

Mökkipalstalla riittää hommia. Mökin lattia maalattu, samoin vintin portaat, ikkunanpuitteet ja ovi. Komposti on melkein tyhjä ja sisältö kärrätty viljelyksille. Komposti on oikeastaan melko olematon, rikkinäinen kaivonrengas, jonka sisälle ja ympärille on ladottu tavaraa. Uusi lehtikomposti saatiin lahjoituksena, mutta se on edelleen kokoamatta. Ekovessan mysteerit ovat edelleen selvittämättä, sen kimppuun on käytävä pikimmiten. Onneksi olen päässyt eroon melkein kaikesta jollekulle kelpaavasta rojusta, jota palstalla oli. Ensi viikolla on alueen lähistölle tulossa YTV: n autot, niille riittää kuljetettavaa: rikkinäisiä koneita ja muuta metallirojua. Mutta senkin jälkeen mökin takana on vaikka minkälaista rojua: vanhoja mädäntyneitä mattoja ja valtava pino erilaista puolimätää lautatavaraa. Leikkimökki on vielä kunnostamatta, samoin vintti ja itse viljelyksiin ja istutuksiin en ole vielä päässyt lainkaan käsiksi. Töitä piisaa, onneksi tytär on ollut apuna.

Mökki on ollut jo parin vuoden ajan laiminlyötynä, edes omenia ei ole vaivauduttu keräämään, vaan mustuneita omenanraatoja oli koko piha täynnä. Välillä oikein pistää vihaksi kun ajattelee, että tällainen paikka on pidetty hoitamattomana vuosikausia kun kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka olisivat ihan onnessaan kun pääsisivät vaikka ilmaiseksi näihin hommiin. Toisaalta se oli minun onneni, muuten en olisi rajoitetuilla rahavaroillani pystynyt tällaista paikkaa hankkimaan.

Wilma on toistaiseksi ollut pihalla pitkässä narussa, sillä en ole vielä saanut aitaa aikaiseksi. Siinäkin on varmasti aikamoinen projekti, huhhuh! Sen ainoan kerran kun päästin Wilman pihalla vapaaksi se lähti oitis jäniksen perään ja sitä sai etsiä ja huudella alueella pitkään. Onneksi se ei ollut lähtenyt lähelllä sijaitsevalle moottoritielle seikkailemaan vaan palasi omin avuin takaisin. Mäyräkoiran - ainakin Wilman - luonne on sellainen, etteivät kiellot juuri pure, se ei halua ihmistä erityisemmin miellyttää vaan pitää aina oman päänsä.

Puutarhamessuilla

Eilen kävin puutarhamessuilla mikä olikin tervetullutta vaihtelua pihalla puurtamiseen. Tuli ostettua siemenperunoita, pieniä keltasipuleita istutukseen ja iso kasa daalian juurakoita. Olen aina ihaillut daalioita, ne ovat mielestäni aivan mahtavia kukkia puutarhaan. Hollantilaisen firman ständiltä löysin valtavan valikoiman erilaisia daalioita, ostin 6 kappaletta ja sain seitsemännen kaupanpäälliseksi vain kymmenellä eurolla. Osa juurakoista oli niin isoja ja haaroittuneita, että ne varmaan pystyisi vielä jakamaankin. Näistä pitäisi riittää iloa vuosiksi, juurakot kun talvehtivat hyvin kellarissa.

Muuten en ole ehtinyt paljon kirjoittelemaan kun olen viettänyt päivittäin monta tuntia palstallani. Työtä on ihan mahdottomasti ja se on osittain hyvin erilaista kuin aikaisempien kokemusteni perusteella kuvittelin. Tällä palstalla on aivan hurjasti  "risutöitä"= oksien paloittelua hakkeeksi. Kun minulla oli aikaisemmin siirtolapuutarhapalsta alueella oli iso yhteinen kompostialue, jonne kaikki risut, oksat ja haravointijätteen sai viedä jos ei omaan kompostiinsa saanut niitä mahtumaan. Palokunta kävi sitten kerran kesässä polttamassa kertyneet roskat tuhkaksi. Hyvä systeemi, mutta tällaisella kaupunkialueella sijaitsevalla ryhmäpuutarhalla se ei käy, vaan kaikkien oletetaan itse kompostoivan kaikki puutarhajätöksensä. Minulla on vain yksi avokomposti joten toisen kompostin rakentaminen on aika korkealla työlistalla. Yksi mahdollisuus olisi oksasilppuri, mutta ne ovat kalliita ja kokemukseni mukaan meluisia, hankalia käyttää ja epäluotettavia. Odottelen siirtolapuutarhan virallista avaamista 1.5, jolloin selvinnee onko yhdistuksellä vuokrasilppureita ja milloin oksille tarkoitettu lava, josta olen kuullut puhuttavan, on käytössä.