Kevättöitä

Mökkipalstalla riittää hommia. Mökin lattia maalattu, samoin vintin portaat, ikkunanpuitteet ja ovi. Komposti on melkein tyhjä ja sisältö kärrätty viljelyksille. Komposti on oikeastaan melko olematon, rikkinäinen kaivonrengas, jonka sisälle ja ympärille on ladottu tavaraa. Uusi lehtikomposti saatiin lahjoituksena, mutta se on edelleen kokoamatta. Ekovessan mysteerit ovat edelleen selvittämättä, sen kimppuun on käytävä pikimmiten. Onneksi olen päässyt eroon melkein kaikesta jollekulle kelpaavasta rojusta, jota palstalla oli. Ensi viikolla on alueen lähistölle tulossa YTV: n autot, niille riittää kuljetettavaa: rikkinäisiä koneita ja muuta metallirojua. Mutta senkin jälkeen mökin takana on vaikka minkälaista rojua: vanhoja mädäntyneitä mattoja ja valtava pino erilaista puolimätää lautatavaraa. Leikkimökki on vielä kunnostamatta, samoin vintti ja itse viljelyksiin ja istutuksiin en ole vielä päässyt lainkaan käsiksi. Töitä piisaa, onneksi tytär on ollut apuna.

Mökki on ollut jo parin vuoden ajan laiminlyötynä, edes omenia ei ole vaivauduttu keräämään, vaan mustuneita omenanraatoja oli koko piha täynnä. Välillä oikein pistää vihaksi kun ajattelee, että tällainen paikka on pidetty hoitamattomana vuosikausia kun kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka olisivat ihan onnessaan kun pääsisivät vaikka ilmaiseksi näihin hommiin. Toisaalta se oli minun onneni, muuten en olisi rajoitetuilla rahavaroillani pystynyt tällaista paikkaa hankkimaan.

Wilma on toistaiseksi ollut pihalla pitkässä narussa, sillä en ole vielä saanut aitaa aikaiseksi. Siinäkin on varmasti aikamoinen projekti, huhhuh! Sen ainoan kerran kun päästin Wilman pihalla vapaaksi se lähti oitis jäniksen perään ja sitä sai etsiä ja huudella alueella pitkään. Onneksi se ei ollut lähtenyt lähelllä sijaitsevalle moottoritielle seikkailemaan vaan palasi omin avuin takaisin. Mäyräkoiran - ainakin Wilman - luonne on sellainen, etteivät kiellot juuri pure, se ei halua ihmistä erityisemmin miellyttää vaan pitää aina oman päänsä.