Jäähyväiset kesälle

 Tämä on ollut aika erikoinen kesä säiden puolesta. Ensin pari kuukautta melkein liian helteistä, sitten sateista. Sato on ollut sen mukaista. Vadelmia tuli normaalia vähemmän, pensasmustikkaa ei lainkaan. Karviaisia ja herukoita tuli kohtalaisesti- Omenasato on ollut paljon viimevuotista huonompi.

Ihanaa on silti ollut ja kesää tulee ikävä. Hyvästellään kesä tämän daalian kuvalla- daaliat ovat lempikukkiani, mutta talvetus harvoin onnistuu. Kaikkea on kokeiltu, kellaria ja lasitettua parveketta myöten. Nyt yritetään taas parvekkeella sanomalehteen käärittynä ja kylmälaukussa. 

Hortensiat olen sen

sijaan saanut hyvin talvehtimaan maassa ja samaa yritän tänä talvena. 

Helteisiä päiviä

 Kesäkuu oli superhelteinen täällä etelässä ja heinäkuun alku näyttää samanlaiselta. Tänään on poikkeuksellinen sadepäivä, josta saamme olla kiitollisia. Muutoin on saanut olla päivittäin kastelemassa ja silti nurmikko kellertää ja vadelmat, joita on alkanut vähitellen kypsyä, näyttävät pienikokoisilta. 

Mökkikauppa käy ilmeisesti edelleen kuumana ainakin siirtolapuutarhamme ilmoitustaulusta päätellen. Hintataso näyttää pysyvästi nousseen ehkä noin 20-30 prosenttia parin viime vuoden takaisesta eli ajalta ennen koronaa. 

Yleensä tähän aikaan kesästä on puutarhamyymälöihin alkanut ilmestyä hyviä tarjouksia, mutta nyt niitä ei ole juuri näkynyt. Porukka on todella innostunut hoitamaan pihojaan ja parvekkeitaan. 

Tässä kuva kesäkuun puolenvälin tienoilta. Juhannusruusu kukkii komeasti, pihasyreeni kukoistaa ja pionit aloittelevat kukkimistaan. 

Vuohenputkisalaattia

 Ei ole tarvinnut kaupasta salaattia ostella viime aikoina. Omalta palstalta sitä saa runsaasti. Maku on mieto ja miellyttävä, käytän vain  lehdet, oksat heitän biojätteeseen. Nokkosia ja voikukkiakin löytyisi, mutta niihin en ole vielä ihastunut. 

Sateisen viikon jälkeen vihreys on lisääntynyt huimaa vauhtia ja ruohoakin saa jo leikata. 

Wilma nauttii kesästä. 

Viime syksynä  myrsky kaatoi tämän ikivanhan omenapuun ja olen jännittänyt sen selviämistä. Ei ole tehnyt mieli alkaa 

hävityshomiin  ja niin vain näyttää siinä eloa olevan. Kukat ovat puhkeamassa ja ehkä saadaan omeniakin. Itse asiassa näkymä ei ole yhtään hassumpi vielä kun saan rungon alla olevat tuet uusittua. 

Kevät tulee sittenkin

 Tuon viime vuoden viimeisen postauksen jälkeen koronatilanne paheni tuntuvasti ja maaliskuussa oltiin jo lähellä ulkonaliikkumiskieltoa ja muita rajuja toimenpiteitä. Onneksi tilanne on nyt helpottunut ainakin toistaiseksi ja pääsee taas haaveilemaan suhteellisen normaalista kesästä. 

Talvella tuli käytyä mökillä aika vähän, sillä kun lunta alkoi tulla, sitä tuli täällä Helsingissä enemmän kuin vuosikausiin. Vielä maaliskuussa koko mökkitie oli puolimetrisen lumen peitossa. Nyt kuukautta myöhemmin tilanne on aivan toinen ja kevätkukat kukkivat .

Sen on korona saanut aikaan, että mökkien kysyntä on noussut rajusti. Ilmoitustaululla ja torilla ym. forumeilla riittää ostajakandidaatteja. Hinnat ovat nyt toista kuin pari kolme vuotta sitten, jolloin Helsingistä saattoi saada huonokuntoisen mökin jopa 50 tuhannella eurolla.. Nyt lähestytään sadan tonnin rajaa ainakin jos hyväkuntoisesta ja hyvällä paikalla olevasta mökistä on kysymys. 

Vielä ei kunnon puutarhatöihin pääse, vähän omenapuiden leikkausta ja nurmikon rapsuttelua lukuunottamatta. Puutarhainnostus näyttää kyllä valtavalta aikaisempiin vuosiin verrattuna. Olin myymalässä arkipäivänä ruuhka-ajan ulkopuolella , mutta kaikkialla tungeksi ostajia ja kassoilla sai jonottaa. 

puutarhakauden päätösmietteitä

 Taas on  kesäkausi ohi. Tässä vaiheessa puutarhatyöt eivät enää maistu niin kuin keväällä. On aika siirtyä muiden harrastusten pariin. Vasta ensi vuoden puolella alkaa jälleen miettiä seuraavaa kesää ja uusia puutarhaprojekteja. Kaivaa esiin kaikki vanhat puutarhalehdet ja kirjat ja alkaa odotella siemenluetteloita. 

Korona on täällä Uudellamaalla menossa kohti kiihtymisvaihetta rauhallisen kesän jälkeen. Mökistä on kyllä ollut se etu, ettei korona ole juuri haitannut normaalielämää. Metroa ei ole tullut käytettyä, muuten on elämä sujunut entiseen tapaan. 

Onnistumisia viljelyhommissa oli tänä vuonna ennen kaikkea vadelmien ja omenoiden sadossa, jotka olivat ennätyksellisiä. Palkäsin etukäteen, etten pääse ylimääräisistä omenoista eroon, mutta se pelko oli turha. Omenat, jotka laitoin porttini pieleen hävisivät aina ennätysajassa ja niiden perään jopa kyseltiin. Ylimääräiset raparperinikin kävivät hyvin kaupaksi. 

Kukkien ja muiden istutusten suhteen en ollut yhtä onnekas. Kesäkukkani itivät aika huonosti, vasta nyt ovat esimerkiksi keväällä kylvämäni kehäkukat parhaassa loistossaan. Onneksi olen saanut naapureilta hyviä taimilahjoituksia. 

Puiden ja pensaiden leikkaus on teettänyt töitä ja valtava määrä oksia odottaa edelleen poisvientiä palstalta. Olen ainakin toistaiseksi leikannut itse puuni kun sain sen verran huonoja kokemuksia ulkopuolisesta maksullisesta avusta. Porukalla ei ollut sen parempia välineitä kuin minullakaan, puihin kiipeäminen ei sujunut ja jälki ei juuri näkynyt missään. Lasku oli kyllä aikamoinen. 

Lokakuun lopussa, kun olen päässyt oksista eroon, suljen paikan talveksi. Tarkistuskäyntejä tulee tietysti talven aikana tehtyä. 

Loppukesän tunnelmia

 Tämä on ollut hyvin poikkeuksellinen kesä. Koronan takia puutarhanhoito on noussut yhä suosituimmaksi harrastukseksi. Mökkien kysyntä ja hinnat ovat nousseet. Myös säät ovat olleet aika erikoiset. Kesäkuu oli hyvin helteinen, heinäkuu sateinen ja nyt elokuussa ollaan palattu aika lailla normaaliin Suomen kesään. 

Ilmeisesti kuuman alkukesän johdosta satoa on tullut mahtavasti. Minulla on paljon vadelmia, aloitin keräilyn heinäkuun  alussa ja vieläkin hajamarjoja löytyy. Raparperia tuli myös runsaasti ja olen sitä jakanut muille kun ei pakastimiini enää mahdu paljon muuta kuin vadelmia. Omenasadosta on myös tulossa ennätyssuuri. Valkea kuulas on parhaimmillaan ja yritän tarjota omenoitani ohikulkijoille. Porukka on kuitenkin aika nirsoa ja suuren osan sadosta joudun kompostoimaan tavalla tai toisella kun ei meillä siirtolapuutarhassa tänä vuonna ole aikaisemmin jokavuotista omenalavaa. 

Ruoho on kasvanut ihan silmissä ja pahaksi onneksi kelaleikkurini hajosi. Ostin uuden, mutta se on jos mahdollista entistä onnettomampi. Sitten hajosi akkutrimmerini. Uutta ei tahtonut löytyä kaupoista kun halusin ehdottomasti muoviteräisen (siimaleikkurit ovat surkeita, kokemusta on). Jouduin tilaamaan leikkurin netistä ja sitä odottelen nyt edelleen. Ruoho on kohta polvenkorkuista ja olen epätoivoisesti leikellyt sitä pensassaksilla. 

Mökillä olemme Wilman kanssa olleet päivittäin ja nauttineet kesästä. 

Onni on oma mökki

ainakin tänä keväänä kun pandemia jyllää. En muista koska olisi mökeille ollut sellaista kysyntää
kuin tänä keväänä.

Syksyllä istuttamani sipulikukat kukkivat hyvin. Varsinkin punaiset kerratut tulppaanit olivat
isoja ja komeita. Omenapuutkin alkavat olla kukassa.