Tämä on ollut hyvin poikkeuksellinen kesä. Koronan takia puutarhanhoito on noussut yhä suosituimmaksi harrastukseksi. Mökkien kysyntä ja hinnat ovat nousseet. Myös säät ovat olleet aika erikoiset. Kesäkuu oli hyvin helteinen, heinäkuu sateinen ja nyt elokuussa ollaan palattu aika lailla normaaliin Suomen kesään.
Ilmeisesti kuuman alkukesän johdosta satoa on tullut mahtavasti. Minulla on paljon vadelmia, aloitin keräilyn heinäkuun alussa ja vieläkin hajamarjoja löytyy. Raparperia tuli myös runsaasti ja olen sitä jakanut muille kun ei pakastimiini enää mahdu paljon muuta kuin vadelmia. Omenasadosta on myös tulossa ennätyssuuri. Valkea kuulas on parhaimmillaan ja yritän tarjota omenoitani ohikulkijoille. Porukka on kuitenkin aika nirsoa ja suuren osan sadosta joudun kompostoimaan tavalla tai toisella kun ei meillä siirtolapuutarhassa tänä vuonna ole aikaisemmin jokavuotista omenalavaa.
Ruoho on kasvanut ihan silmissä ja pahaksi onneksi kelaleikkurini hajosi. Ostin uuden, mutta se on jos mahdollista entistä onnettomampi. Sitten hajosi akkutrimmerini. Uutta ei tahtonut löytyä kaupoista kun halusin ehdottomasti muoviteräisen (siimaleikkurit ovat surkeita, kokemusta on). Jouduin tilaamaan leikkurin netistä ja sitä odottelen nyt edelleen. Ruoho on kohta polvenkorkuista ja olen epätoivoisesti leikellyt sitä pensassaksilla.
Mökillä olemme Wilman kanssa olleet päivittäin ja nauttineet kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti