elokuun mietteitä

Kesä lähenee loppuaan. Marjasato melkein korjattu. Kesään mahtui kaksi aurinkoista ja helteistä jaksoa, joiden ansiosta esimerkiksi vadelmia tuli runsaasti. Kastelin niitä myös aikaisempia vuosia enemmän ja leikkasin viimevuotiset oksat vasta keväällä, olisiko siinä syy.

Omenoiden korjuu on vielä edessä, onneksi sato ei näytä järin muhkealta. Viimevuotisia soseita ja mehuja on vielä pakastimessa.

Tällä hetkellä kukkivat floksit ja kultapiiskut. Kokeilin myös kesädaalioita ja aion jatkossakin hankkia niitä keväällä. Siemenestä avomaalle kylvämäni kesäkukat menestyivät myös hienosti. Ensi kesänä on tarkoitus luopua kokonaan mansikkamaasta ja omistaa se tila kukille. En ole saanut mansikoita oikein onnistumaan, vaivaan nähden tulos on ollut heikko.

Mansikkamaan käännettyäni aion nyt syksyllä istuttaa tilalle ensin tulppaaninsipuleita ja alkukesällä kukkien lakastuttua kesäkukkien siemeniä.

Wilma on nauttinut kesästä.

Juttua omenasadosta ja siirtolapuutarhamökkien hinnoista

Parin viime vuoden ajan olen saanut nauttia aika valtavasta omenasadosta ottaen huomioon, että minulla on palstallani vain kolme puuta. Olen sadon kypsyttyä syönyt omenoita päivittäin, lahjoittanut niitä tuttaville ja ohikulkijoille ämpärikaupalla ja keittänyt ahkerasti sosetta ja mehua.
Vielä tälläkin hetkellä minulla on pakastimessa näitä tuotoksia  ainakin pariksi kuukaudeksi ja vielä on muutama satsi pakastettuja omenalohkoja keittämättä.

Pakastimet olisi pian saatava tyhjennettyä ja sulatettua, sillä pian on marjasadon alkamisen aika.

Siirtolapuutarhaliiton lehden tuoreimmasta numerosta huomasin, etten ole ainoa, jolle siunaantuu melkein liikaa omenoita. Omenasatoa yli oman käytön tulee vuosittain lähes puolelle puutarhureista.
Osa ylijäämäsadosta päätyy väkisinkin yhdistyksen jätelavalle ja se tulee kalliiksi. Muistan kuulleeni, että yhden lavan hinta yhdistykselle on useita satoja euroja. Toivottavasti omenoita kaipaavat uskaltavat entistä useammin kävelylle siirtolapuutarhaan omenoiden kypsymisaikaan. Portit ovat auki ja porttien ulkopuolelle asetettuja omenoita voi vapaasti ottaa. Liian kranttu ei pidä olla sillä nämä ei-kaupalliset omenat eivät ulkonäöltään vastaa sitä mitä kaupan tiskeillä on totuttu näkemään.

Aion myös karsia raakileista osan pois ja leikata puitani aika vapaasti. Useimmat omenoiden leikkuuohjeet tähtäävät sadon lisäämiseen, mutta sitä tarvetta ei nyt ole.

Marjasadon suhteen tilanne on aivan päinvastainen. Kyselyjen mukaan oma tarve ei juuri koskaan ylity. Itselläni on marjat syöty pakastimesta jo viimeistään joulukuussa, vaikka syöjiä ei ole kovin montaa. Marjapensaat eivät kanna satoa ikuisesti ja uusien pensaiden istutuksesta voi laskea 2-3 vuotta ennen kuin mitään satoa alkaa tulla.

Ehkä vähän yllättävä havainto tältä kesältä on mökkien hinnannousu ja lisääntynyt kysyntä. Vielä pari vuotta sitten huonokuntoisen mökin saattoi Helsingin puutarhoista saada noin 50 tuhannella eurolla, mutta hinnat nyt vaihtelevat 80-100 tonnin välillä ja kalliimpiakin löytyy. Meilläkin on ilmoitustauluilla useita mökin etsijöitä. En kyllä ihmettele. Kävellen, pyörällä tai metrolla pääset mökillesi alle puolessa tunnissa. Useissa kohteissa on uimarantakin lähietäisyydellä ja lähinaapureihin tottuu, voi saada jopa uusia ystäviä. Ahkera pitää kuitenkin olla ja kätevä käsistään, sillä työmäärä on valtava. Löhöilymahdollisuudet ovat aika pienet jo senkin takia, että yhdistyksen sääntöjen noudattaminen edellyttää jatkuvaa pensasaitojan, nurmikon ja puiden leikkuuta.

Kesä on tullut

Taitaa tulla yhtä kuuma kesä kuin edellinenkin. Jo kaksi melkein viikon hellejaksoa takana ja ilmeisesti lisää luvassa. Välillä on satanut rajustikin. Pihalla on mahdottoman rehevää ja vaikka leikkaan nurmikkoa melkein päivittäin se ei tahdo riittää. Trimmeriä saa olla yhtenään lataamassa ja

voimaa kestää vain vajaan puoli tuntia. Akun lataaminen sen sijaan kestää monta tuntia.

Sireenit ja alpiruusut kukkivat.  Samoin juhannusruusu.

Ihana kevät

 Olen myllännyt mökillä jo huhtikuun alusta alkaen, tosin välillä oli sateinen viikko taukoa. Nyt on taas liiankin kuivaa ja kasvillisuus ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin.

Sain ulkopuolista apua omenapuiden ja hevoskastanjan leikkaukseen. Sireenipensaat leikkasin itse. Tuli valtavasti risuja, joita olen kuljetellut keräyspaikalle monena päivänä. Muuta en ole juuri saanutkaan aikaiseksi paitsi, että olen laittanut vadelmapenkit kuntoon: poistanut viimevuotiset varret, lannoittanut ja mullannut. Nyt olen kompostia tyhjentämässä ja samalla levitän kompostimultaa kukille.

Siitähän tämä on hyvä harrastus, että ei tarvitse miettiä mitä tekisi, töitä riittää. Lähinnä täytyy vain priorisoida, kaikkea ei yksin ehdi eikä jaksa. Wilma tosin häärii apuna, häätää liiankin innokkaasti ohikulkijoita kun näin keväällä näkösuojaa ei juuri ole.

Aika vähän siirtolapuutarhamökkejä myynnissä ja hinnat näyttävät taas vaihteeksi olevan nousussa.