Taas on kesäkausi ohi. Tässä vaiheessa puutarhatyöt eivät enää maistu niin kuin keväällä. On aika siirtyä muiden harrastusten pariin. Vasta ensi vuoden puolella alkaa jälleen miettiä seuraavaa kesää ja uusia puutarhaprojekteja. Kaivaa esiin kaikki vanhat puutarhalehdet ja kirjat ja alkaa odotella siemenluetteloita.
Korona on täällä Uudellamaalla menossa kohti kiihtymisvaihetta rauhallisen kesän jälkeen. Mökistä on kyllä ollut se etu, ettei korona ole juuri haitannut normaalielämää. Metroa ei ole tullut käytettyä, muuten on elämä sujunut entiseen tapaan.
Onnistumisia viljelyhommissa oli tänä vuonna ennen kaikkea vadelmien ja omenoiden sadossa, jotka olivat ennätyksellisiä. Palkäsin etukäteen, etten pääse ylimääräisistä omenoista eroon, mutta se pelko oli turha. Omenat, jotka laitoin porttini pieleen hävisivät aina ennätysajassa ja niiden perään jopa kyseltiin. Ylimääräiset raparperinikin kävivät hyvin kaupaksi.
Kukkien ja muiden istutusten suhteen en ollut yhtä onnekas. Kesäkukkani itivät aika huonosti, vasta nyt ovat esimerkiksi keväällä kylvämäni kehäkukat parhaassa loistossaan. Onneksi olen saanut naapureilta hyviä taimilahjoituksia.
Puiden ja pensaiden leikkaus on teettänyt töitä ja valtava määrä oksia odottaa edelleen poisvientiä palstalta. Olen ainakin toistaiseksi leikannut itse puuni kun sain sen verran huonoja kokemuksia ulkopuolisesta maksullisesta avusta. Porukalla ei ollut sen parempia välineitä kuin minullakaan, puihin kiipeäminen ei sujunut ja jälki ei juuri näkynyt missään. Lasku oli kyllä aikamoinen.
Lokakuun lopussa, kun olen päässyt oksista eroon, suljen paikan talveksi. Tarkistuskäyntejä tulee tietysti talven aikana tehtyä.
