keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Wilma sairastaa

Puolitoista viikkoa sitten Wilman takajalat eivät aamulla enää kantaneet. Edellisenä päivänä se oli
ollut aivan normaali, ehkä vähän vaisu. Oli lauantaiaamu ja tuli kiire Yliopistolliseen eläinsairaalaan
Viikkiin, jossa on ympärivuorokautinen päivystys. Siellä ei kuitenkaan ollut neurologia paikalla ja
meidät passitettiin Vantaalle eläinsairaala Aistiin, joka on erikoistunut näihin tapauksiin, Diagnoosi
oli päällisinpuolinkin aika selvä: mäyräkoirahalvaus.

Tehtiin magneettikuvaus ja selkä leikattiin samantien. Välilevytyrä, joka painaa selkäydintä vahingoittaa sitä hyvin nopeassa tahdissa ja johtaa parissa päivässä kuolemaan. Toinen mahdollisuus
olisi ollut piikki persuksiin, mutta kun kysymyksessä on perheenjäsen jolla ikääkin on vasta
vajaat kuusi vuotta, ei siihen haluttu mennä. Meille kerrottiin, että toipumismahdollisuudet ovat
noin 50 prosentin luokkaa ja joka tapauksessa kuntouttamiseen menee viikkoja. Pantiin siis kaikki
mahdolliset Visat vinkumaan, että saatiin leikkauskulut maksettua. Vielä samana päivänä saimme
hakea Wilman kotiin. Se oli vahvalla lääkityksellä eikä juuri liikkunut, vähän päätään nosteli vain.

Nyt leikkauksesta on puolitoista viikkoa ja Wilma on aika hyvin toipunut. Se on ollut jo kolme
kertaa kuntouspäivällä Viikin fysioterapiassa. Siellä sitä uitetaan ja juoksutetaan altaassa, annetaan
akupunktiohoitoa, hierotaan ja hoidetaan leikkaushaavaa laserilla. Nyt Wilma jo liikkuu täällä
kotona, seisoo jonkin aikaa kiinni pitelemättä ja takajalat alkavat vähitellen virkistyä, Pissaaminen
omin voimin sujuu jo, kakkaaminen on vielä vähän hakusessa ja sattumanvaraista.

Periaatteessa koiran pitäisi levätä paljon, kaikki hyppely, telmiminen ja portaiden nousu jne, on
kielletty. Onneksi olimme säästäneet viidentoistavuoden takaisen ison koiran kuljetuskopin, jota
saksanseisojamme käytti lentomatkalla. Olin jo monta kertaa ollut sitä panemassa kierrätykseen,
mutta onneksi muu perhe esti sen. Nyt on koppi hyvään tarpeeseen. Alaosa on Wilman "pesä" jossa
koira nukkuu ja kun joudun lähtemään asioille laitetaan koppiin kansi päälle.

Puutarhahommia en ole juuri nyt päässyt paljon miettimään, mutta eiköhän tämä tästä. Pian on
tarkoitus ottaa Wilma mukaan mökkireissulle. Terassilla sillä on hyvä katsella emännän puuhia.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Helsingin siirtolapuutarhamökkien hinnat

Tänä aamuna Hesarissa oli juttu Espoon Nipperiin suunnitteilla olevasta siirtolapuutarhasta, jonka
mökit eivät tahdo mennä kaupaksi. Syyksi epäiltiin korkeaa hintaa - 60.000 euroa - ja mainittiin,
että Helsingistä voi saada siirtolapuutarhamökin paljon edullisemmin, esimerkiksi Kivinokasta
29.000 eurolla.

Aika monta virhettä saatu yhteen artikkeliin mahtumaan. Ensinnäkään Kivinokka ei ole mikään
siirtolapuutarha-alue vaan mökkikylä tai kesämaja-alue miksi sitä nyt haluaa kutsua. Mökit ovat
hyvin pienillä tonteilla, joita ei saa aidata eikä niillä saa myöskään viljellä.  Alueella on kyllä yhteinen viljelyspalsta-alue. Sinänsä alue on vanhanaikaisen viehättävä, mutta ennen mökin
hankkimista kannattaa miettiä sopiiko se juuri omalle luonteelle. Hyvin sosiaalinen täytyy olla ja
melko alkeellisissa oloissa viihtyvä. Alueen tulevaisuus on myös epävarma, sillä Helsinki havittelee
sitä rakennusmaaksi, mutta muutama vuosi sitten alue sai jatkoaikaa kymmeneksi vuodeksi.

Kivinokkaa ei pidä sekoittaa Herttoniemen siirtolapuutarhaan, joka sijaitsee aivan Kivinokan
kupeessa. Siellä ovat hinnat aivan toista luokkaa.

Jos Niipperistä saa uuden 30 neliön mökin sisävessalla, suihkulla ja parvella 60.000 eurolla, pitäisin
hintaa varsin edullisena. Alue on tietysti helsinkiläiselle aika kaukana ja ennenkuin pihat on saatu
kuntoon kuluu monta vuotta.

Minulla on ollut siirtolapuutarhamökki myös Vantaan Kesäheinässä. Kun myin sen muutama vuosi
sitten, hinnat liikkuivat 50.000 euron molemmin puolin. Ilmeisesti hinnat ovat siitä jonkinverran
laskeneet ainakin viime kesän tarjonnasta päätellen.

Helsingin siirtolapuutarha-alueilla hinnat vaihtelevat suuresti, mutta jos onnistuu löytämään jotain
kunnollista alle 50.000 euron saa onnitella itseään. Tälläkin hinnalla todennäköisesti löytyy vain
lähes purkukuntoinen mökki huonolla sijainnilla. Hintahaarukassa 60.000 - 80.000 euroa on jo
paljon enemmän valinnan varaa, Kalleimmat uudet mökit esimerkiksi Marjaniemessä ja Talissa
saattavat maksaa reilusti yli 100.000 euroa.

Siirtolapuutarhamökkiä hankkiessa kannattaa muistaa, että pankit eivät hyväksy tonttia  lainan vakuudeksi. Ostajahan omistaa vain mökin, palsta kuuluu kaupungille, jolta siirtolapuutarhayhdistys
on maan vuokrannut. Tästä kyllä seuraa se hyvä puoli, että kaupasta maksetaan varainsiirtoveroa
vain mökin osuudesta. Tämä kannattaa muistaa, sillä monet kiinteistövälittäjätkään eivät sitä
tiedä tai halua muistaa.