Oikeastaan eniten pidän dekkareista, mutta omaan makuuni sopivaa dekkarikirjailijaa on vaikea löytää. Sentähden olen ollut innoissani kun umpimähkään otin pari viikkoa sitten kirjastosta minulle täysin tuntemattoman Harlan Cobenin kirjan, josta pidin kovasti. Hyvin kirjoitettu uskottava tarina, jännittävä mutta ei väkivallalla mässäilevä, psykologista jännitystä ja nykymaailman ongelmia viihteellisessä muodossa.
En enää edes muista nimeä, koska palautin kirjan jo, mutta otin tilalle uuden Cobenin: Tiukassa Otteessa (Wsoy 2010). Samantasoinen, jollei vielä parempi. Käsittelee hyvin tätä monimutkaista nykymaailmaa jossa elämme ja niitä haasteita, joita murrosikäisten vanhemmat joutuvat kohtaamaan.
Olen yrittänyt löytää näistä suomalaisista dekkarikirjailijoista itselleni takuuluettavaa, mutta en ole siinä oikein onnistunut. Kohtalaisen luettavia ovat Leena Lehtolaisen ja Outi Pakkasen kirjat, mutta nekin vaikuttavat parhaiden ulkomaisten rinnalla simppeleiltä ja ennalta arvattavilta. Täytyy sanoa, että esimerkiksi ruotsalaiset dekkarikirjailijat ovat paljon vakuuttavampia, tuntuu että he tekevät todella töitä aiheensa kanssa eivätkä vain hutaise jotain minkä arvelevat menevän helpoiten kaupaksi. Aluksi pidin kovasti Liza Marklundin kirjoista, mutta nyt hän on alkanut olla omaan makuuni liian feministispoliittinen. Camilla Läckberg on aika hyvä, samoin tämä nainen joka sijoittaa kirjansa tapahtumat aina Gotlantiin. Heidänkin kirjoihinsa tahtoo kyllä muutaman luettuaan kyllästyä. G.W.Persson on hyvä ja hirveän hauska, mutta hän on tainnut lopettaa kirjoittamisen. Jossain vaiheessa luin paljon englantilaisen Ruth Rendellin kirjoja, mutta sain niistä ainakin joksikin aikaa tarpeekseni.
Otin myös viimeksi kirjastosta uuden suomalaisen tuttavuuden, Eija Piekkarin Kaislikon kätköissä (Myllylahti 2013). Mielenkiintoinen aihe, siirtolapuutarhassa tapahtuvat murhat. Ei hassumpi, mutta kauhean rönsyilevä ja juoneltaan epäuskottava. Miljöö ja dialogi ovat kyllä uskottavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti