Aidanleikkausta

Orapihlaja-aita ei olisi kyllä suosikkini jos nyt olisin valitsemassa. Täällä Helsingin puolella aidat ovat melkein järjestään orapihlajaa toisin kuin Vantaalla, jossa minulla aikaisemmin oli mökki. Siellä suosittiin angervoa erilaisina lajikkeina. Niissä oli valkoiset tai punaiset kukkatertut ja ne olivat kovia kasvamaan, joten kyllä niitä tietysti leikkaamaan joutui, mutta niissä ei ollut piikkejä niinkuin orapihlajassa.

En tiedä mistä orapihlajan suosio näillä vanhoilla siirtolapuutarha-alueilla johtuu. Olisiko siitä, että niitä on helppo leikellä johonkin tiettyyn geometriseen muotoon. Piikit ovat joka tapauksessa rasittavia, niihin repii itsensä ja pitkä ja terävä piikki menee helposti esimerkiksi lenkkitossun pohjasta läpi. Hävityskin on hankalaa, paksumpia oksia ei voi kompostiin laittaa.

Sääntönä on, että aita ei saisi olla kuin korkeintaan 140 cm korkea porttia lukuunottamatta, joka sekään ei saisi olla liian korkea ja leveä. Pari päivää olen tuskaillut portin kanssa eikä se vieläkään ole oikein mallissaan. Muun aidan olen leikannut ihan käsin, geometrinen pensassahalla vedetty aita ei ole minun juttuni.

Kesken aidanleikkauksen alkoi sataa, tämä Suomen kesä on arvaamaton. Viimeisen parin viikon aikana on satanut sen verran, että on kyllä hyvin rehevää, ei juuri ole tarvinnut kastella. Tänään olin vain ajatellut aidanleikkuun jälkeen löhöillä uudessa aurinkotuolissani, jonka löysin käytettynä torilta. Olen hankintaani hyvin tyytyväinen, entisiin "lepolasseihin" verrattuna se on todella hyvä. Niillä oli taipumus aina romahtaa alta aina kun oli löytänyt hyvän asennon.

Juhannusruusu alkaa juuri kukkia ja pioneissakin on isot nuput. Kesä on ihanaa aikaa!