Wilma sairastaa

Puolitoista viikkoa sitten Wilman takajalat eivät aamulla enää kantaneet. Edellisenä päivänä se oli
ollut aivan normaali, ehkä vähän vaisu. Oli lauantaiaamu ja tuli kiire Yliopistolliseen eläinsairaalaan
Viikkiin, jossa on ympärivuorokautinen päivystys. Siellä ei kuitenkaan ollut neurologia paikalla ja
meidät passitettiin Vantaalle eläinsairaala Aistiin, joka on erikoistunut näihin tapauksiin, Diagnoosi
oli päällisinpuolinkin aika selvä: mäyräkoirahalvaus.

Tehtiin magneettikuvaus ja selkä leikattiin samantien. Välilevytyrä, joka painaa selkäydintä vahingoittaa sitä hyvin nopeassa tahdissa ja johtaa parissa päivässä kuolemaan. Toinen mahdollisuus
olisi ollut piikki persuksiin, mutta kun kysymyksessä on perheenjäsen jolla ikääkin on vasta
vajaat kuusi vuotta, ei siihen haluttu mennä. Meille kerrottiin, että toipumismahdollisuudet ovat
noin 50 prosentin luokkaa ja joka tapauksessa kuntouttamiseen menee viikkoja. Pantiin siis kaikki
mahdolliset Visat vinkumaan, että saatiin leikkauskulut maksettua. Vielä samana päivänä saimme
hakea Wilman kotiin. Se oli vahvalla lääkityksellä eikä juuri liikkunut, vähän päätään nosteli vain.

Nyt leikkauksesta on puolitoista viikkoa ja Wilma on aika hyvin toipunut. Se on ollut jo kolme
kertaa kuntouspäivällä Viikin fysioterapiassa. Siellä sitä uitetaan ja juoksutetaan altaassa, annetaan
akupunktiohoitoa, hierotaan ja hoidetaan leikkaushaavaa laserilla. Nyt Wilma jo liikkuu täällä
kotona, seisoo jonkin aikaa kiinni pitelemättä ja takajalat alkavat vähitellen virkistyä, Pissaaminen
omin voimin sujuu jo, kakkaaminen on vielä vähän hakusessa ja sattumanvaraista.

Periaatteessa koiran pitäisi levätä paljon, kaikki hyppely, telmiminen ja portaiden nousu jne, on
kielletty. Onneksi olimme säästäneet viidentoistavuoden takaisen ison koiran kuljetuskopin, jota
saksanseisojamme käytti lentomatkalla. Olin jo monta kertaa ollut sitä panemassa kierrätykseen,
mutta onneksi muu perhe esti sen. Nyt on koppi hyvään tarpeeseen. Alaosa on Wilman "pesä" jossa
koira nukkuu ja kun joudun lähtemään asioille laitetaan koppiin kansi päälle.

Puutarhahommia en ole juuri nyt päässyt paljon miettimään, mutta eiköhän tämä tästä. Pian on
tarkoitus ottaa Wilma mukaan mökkireissulle. Terassilla sillä on hyvä katsella emännän puuhia.

Helsingin siirtolapuutarhamökkien hinnat

Tänä aamuna Hesarissa oli juttu Espoon Nipperiin suunnitteilla olevasta siirtolapuutarhasta, jonka
mökit eivät tahdo mennä kaupaksi. Syyksi epäiltiin korkeaa hintaa - 60.000 euroa - ja mainittiin,
että Helsingistä voi saada siirtolapuutarhamökin paljon edullisemmin, esimerkiksi Kivinokasta
29.000 eurolla.

Aika monta virhettä saatu yhteen artikkeliin mahtumaan. Ensinnäkään Kivinokka ei ole mikään
siirtolapuutarha-alue vaan mökkikylä tai kesämaja-alue miksi sitä nyt haluaa kutsua. Mökit ovat
hyvin pienillä tonteilla, joita ei saa aidata eikä niillä saa myöskään viljellä.  Alueella on kyllä yhteinen viljelyspalsta-alue. Sinänsä alue on vanhanaikaisen viehättävä, mutta ennen mökin
hankkimista kannattaa miettiä sopiiko se juuri omalle luonteelle. Hyvin sosiaalinen täytyy olla ja
melko alkeellisissa oloissa viihtyvä. Alueen tulevaisuus on myös epävarma, sillä Helsinki havittelee
sitä rakennusmaaksi, mutta muutama vuosi sitten alue sai jatkoaikaa kymmeneksi vuodeksi.

Kivinokkaa ei pidä sekoittaa Herttoniemen siirtolapuutarhaan, joka sijaitsee aivan Kivinokan
kupeessa. Siellä ovat hinnat aivan toista luokkaa.

Jos Niipperistä saa uuden 30 neliön mökin sisävessalla, suihkulla ja parvella 60.000 eurolla, pitäisin
hintaa varsin edullisena. Alue on tietysti helsinkiläiselle aika kaukana ja ennenkuin pihat on saatu
kuntoon kuluu monta vuotta.

Minulla on ollut siirtolapuutarhamökki myös Vantaan Kesäheinässä. Kun myin sen muutama vuosi
sitten, hinnat liikkuivat 50.000 euron molemmin puolin. Ilmeisesti hinnat ovat siitä jonkinverran
laskeneet ainakin viime kesän tarjonnasta päätellen.

Helsingin siirtolapuutarha-alueilla hinnat vaihtelevat suuresti, mutta jos onnistuu löytämään jotain
kunnollista alle 50.000 euron saa onnitella itseään. Tälläkin hinnalla todennäköisesti löytyy vain
lähes purkukuntoinen mökki huonolla sijainnilla. Hintahaarukassa 60.000 - 80.000 euroa on jo
paljon enemmän valinnan varaa, Kalleimmat uudet mökit esimerkiksi Marjaniemessä ja Talissa
saattavat maksaa reilusti yli 100.000 euroa.

Siirtolapuutarhamökkiä hankkiessa kannattaa muistaa, että pankit eivät hyväksy tonttia  lainan vakuudeksi. Ostajahan omistaa vain mökin, palsta kuuluu kaupungille, jolta siirtolapuutarhayhdistys
on maan vuokrannut. Tästä kyllä seuraa se hyvä puoli, että kaupasta maksetaan varainsiirtoveroa
vain mökin osuudesta. Tämä kannattaa muistaa, sillä monet kiinteistövälittäjätkään eivät sitä
tiedä tai halua muistaa.

Kevättä odotellessa

Pitkä talvi alkaa taas olla takanapäin. Odottelen jo innolla palstalle pääsyä ja luen sivukaupalla
kirjastosta lainaamiani puutarhalehtiä. Ehkä niistä jotain jää päähänkin.

Tänä keväänä on kyllä hoidettavien asioiden listalla paljon muutakin kuin puutarhanhoitoa. Viime
kesänä jäi mökki maalaamatta, puunkyllästysaineet vetämättä terassiin ja kalusteisiin, mökin sisustus
kunnostamatta ja muutenkin koko kesä hurahti ohi ilman mainittavia aikaansaannoksia. Uusi grilli
hommattiin loppukesästä, mutta sitä ei tullut käytettyä kuin kerta tai pari. Tänä vuonna täytyy olla
aktiivisempi.

On myös ihana nähdä miten naapureilta saamani perennanalut lähtevät kasvamaan, jos lähtevät. Kaivoin ylös takapihalla olevan perunapenkin ja istutin  tilalle ison kohopenkin, johon sijoitin  varjossa viihtyviä kasveja, etupäässä kuunliljoja, saniaisia, vuorenkilpiä ja maksaruohoja.

Perunoita ja sipuleitaen aio  enää kasvattaa, niitä saa edullisesti kaupasta eikä minulla olisi niille talvisäilytyspaikkaakaan. Aion keskittyä perennoihin ja kesäkukkiin. Hyötykasveiksi minulle riittävät mainiosti vadelmat, joita tuli viime vuonnakin runsaasti, omenat joita tuli vähän mutta riittävästi
ja herukat, joita istutin vielä lisää sillä satoa tuli aika vähän. Mansikkaa ja pensasmustikkaa tulee
senverran, että maistamaan pääsee. Eikä sovi unohtaa raparperia, jota on aina tullut hyvin heti kun
kevät vähän pitemmälle etenee.

Nyt on mökki vielä talviasussa, mutta jo kuukauden päästä on varmaan eri näköistä!

Syksy on taas täällä

On tullut aika vähän tarkastella mennyttä kesää ja puutarhassa tapahtunutta. Yhteenvetona voi kai sanoa, ettei mikään kovin ihmeellinen vuosi. Huhti- ja toukokuu näyttivät lupaavilta, mutta sitten näkymät synkkenivät. Kesä- ja heinäkuu olivat kovin sateisia ja melko kylmiä, vasta elokuussa
tuli ensimmäinen pitempi lämmin kausi, mutta se oli monen lajin sadon kannalta jo liian myöhäistä.

Vadelmia ja raparperia tuli hyvin, ne taitavat olla palstaviljelijälle niitä kaikkein luotettavampia.
Perunasato jäi heikoksi ja olen päättänyt niistä ensi vuonna luopua. Kaupasta saa perunaa hyvin
eikä oma viljely näytä maksavan vaivaa.

Viinimarjoja tuli aika niukasti, ehkä vika on viljelijässä. Nyt satokauden päätyttyä leikkasin pensaita vähän reippaammin, saa nähdä auttaako. Mansikoita kokeilin, mutta ainakin ensimmäinen vuosi oli
aika vähämarjainen, Pensasmustikkaa tuli samoin kuin viime vuonna, eli aika niukasti,

Omenasato ei ole läheskään niin hyvä kuin viime vuonna. Valkea kuulas teki vain parikymmentä omenaa ja vanha kesäomenapuu vain muutaman. Syysomenapuusta on omenat vielä keräämättä, niitä on kyllä runsaasti mutta pudokkaiden perusteella laatu ei näytä kovin hyvältä. Joukossa on paljon matoisia ja puolimätiä yksilöitä.

Sireenit kukkivat hyvin eivätkä näyttäneet kärsineen viime vuoden rajusta leikkauksesta. Hevoskastanja on venynyt komeasti pituutta. Muutaman pensaan olen tontin laidoille lisännyt ja tuijat ovat venyneet myös komeasti pituutta, Naapureilta olen saanut uusia perennanalkuja nyt syksyllä.
Viime vuonna ostamani rhododendron kukki aika vaatimattomasti keväällä.

Toivottavasti ensi kesänä on paremmat säät!

Elokuun kuvia

Marjasadosta tullut tänä vuonna runsas. Vadelmia olen nyt poiminut jo kolmisen viikkoa ja myös valkoisia viinimarjoja tulee runsaasti. Puna. ja mustaherukoita vähemmän ja mansikoita ja pensasmustikoita on päässyt vain maistelemaan.

Kerrankin sateeton päivä.

Harvinaisuus tänä kesänä. Siispä grillattiin. Raakamakkaraa, paprikaa ja pekoniviipaleeseen käärittyjä herkkusieniä. Herkullista erilaisten salaattien kera.
Ensimmäiset vadelmat on myös poimittu, sadosta näyttää tulevan runsas.

Juhannusruusuja ja päivänkakkaroita

Lisää kuvateksti

Juhannusruusupensas on ihanasti levinnyt ja tarjoaa näkösuojan portille, Tiskialtaan paikkaa
siirrettiin talon sivustalle ja järjestely on osoittautunut hyväksi. Sireenit kukkivat ja Wilma on
luun kimpussa. Punaisella reunustetussa viljelyspenkissä on vähän sekaisin perunaa, keltasipulia
ja lehtisalaattia.