maanantai 27. elokuuta 2018

Kesästä syksyyn

Kesä 2018 alkaa olla lopuillaan. Viides kesä täällä. Tämä on kyllä ollut aika poikkeuksellinen vuosi: superkuuma ja sateeton. Kesä on kulunut kastellessa, sekä palstaa että asukkaita (minä ja Wilma). Olin ajatellut tänä kesänä toteuttaa kaikenlaisia pikku projekteja, kuten talon osittaista maalausta, mutta kyllä tekemättä jäivät. Hyvä kun sain lahonsuoja-aineet vedeltyä ja osan matoista pestyä. Puutarhanhoidossa oli puuhaa yllin kyllin.

Marjasato jäi heikoksi. Mansikoita sain vain vähäsen, pensasmustikoita ei senkään vertaa. Uudet karviaispensaat antoivat vähän satoa, ehkä ensi kesänä jo parantavat. Uudelleenistutettu iso mustaherukkapensas ei vieläkään ole toipunut kunnolla siirrosta. Pari istuttamaani uutta mustaherukkapensasta eivät juuri marjoneet. Valkoherukka marjoi vielä kohtalaisesti, mutta punaherukkapensas heikosti.  Jopa vadelmapensaista, joita minulla on paljon, tuli vähemmän satoa kuin viime vuonna vaikka yritin niitä kastella.

Omenasato sen sijaan on valtava. Kaikki kolme omenapuuta antavat runsaasti hedelmiä ja niissä minulla riittää puuhaa pitkälti syksyyn. Olen toistaiseksi tehnyt itselleni vain mehua, koska viimevuotista sosetta (omena-raparperisosetta) on vielä runsaasti. Ylimääräisiä olen lahjoitellut pois, kompostoinut ja vienyt kaatolavalle. Onneksi omenille on vielä ollut ottajia.


Ilonaiheita on ollut muutamia: rhododendron joka on lopulta sopeutunut paikkaansa ja kukki tänä vuonna hienosti. Syysleimu on levinnyt hienosti ja kukkii vielä tällä hetkellä komeasti. Ehkä saan sitä levitettyä muuallekin tontilla. Pienet ruusuni ovat kukkineet koko kesän, niitä on tarkoitus lisätä. Viime vuonna istutettu syyshortensia oli hyvä ostos. Siitä kasvaa varmasti hieno ja iso. Sain myös ensimmäistä kertaa idätettyä siemenistä kesäkukkia ja salaattia. Niksi: Pikkutaimet pidin kaupunkikodin parvekkeella ja ikkunalla niin, että ne olivat aina näkyvissä. Aikaisemmin olen aina unohtanut kylvösteni jokapäiväisen valvomisen. Lehtikaali oli kuitenkin pettymys: tänä vuonna siemeneni eivät itäneet lainkaan, en tiedä missä oli vika. Salaattia tuli hyvin alkukesästä, mutta sitten en enää saanut idätettyä uutta satoa. 


Vadelmapensaisen leikkauksen (marjoneiden oksien poiston) aion tänä vuonna siirtää kevääseen kuten useimmat naapurit näyttävät tekevän. Täällä on sellainen sääntö ettei vadelmanoksia saa viedä oksien koontipaikalle ennen kuin vasta myöhään keväällä, joten oksat joutuisivat olemaan tontilla koko talven. Nytkin minulla on tontin reunat täynnä koontipaikalle meneviä oksia, sillä jouduin lyhentämään rajusti sireenipensaitani ja samoin orapihlajaoksia on kertynyt. Ensi keväänä joudun kyllä lyhentämään sekä omenapuita että hevoskastanjaa rajusti, ehkä yritän saada ulkopuolista apua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti