Raparperia pukkaa

Raparperia on nyt tullut reilun viikon ajan ihan mahtavasti. Olen itse syönyt sitä joka päivä ja yrittänyt tarjota tuttaville, mutta kaikille ei tämä hapan herkku maistu. Täytyy varmaan pakastaa ylimääräiset niin siitä riittää syötävää pitkälle syksyyn. Aion nimittäin lopettaa keräämisen juhannuksen tienoilla, koska sen jälkeen sadon laatu ainakin joidenkin asiantuntijoden mielestä kärsii.

Olen aika askeettisella ruokavaliolla kun en juuri käytä sokeria enkä viljatuotteita ja  maitotuotteista vain juustoa ja kermaa , joten sain vähän miettiä miten käytän kaiken raparperin. Keksin kiehauttaa palaset vähässä vedessä, siivilöidä mehun ja ottaa talteen "mäskin". Tätä mäskiä olen sitten syönyt aamupalaksi banaanin, mustien viinimarjojen  ja auringonkukansiementen kera terästettynä kermalla. Hyvää on! Sokeriton mehukin maistuu kun siihen tottuu lisättynä kylmällä vedellä tai puristetulla appelsiinimehulla. Raparperissahan on tuota oksaalihappoa mutta näin valmistettuna ja kerman kanssa nautittuna sen ei pitäisi olla haitallista.

Muuten tämä äkillinen kuumuus on saanut pihan kukoistamaan ja tuonut esiin ihan uusia kasveja. Ruskeat juurentyngät, jotka tiesin kotkansiipisaniaisiksi innostuivat kasvamaan vaikka melkein jo heitin ne pois kun mitään ei tuntunut tapahtuvan koko keväänä.

Wilma ei järin piittaa auringosta vaan vetäytyy mieluusti mökkiin varjoon.